Pääsiäisen pieni runohetki...

         hän oli keskellä kaupunkia

          tavaratalon vierellä

         sylissään viesti:

         olen kerjäläinen

         en tarvitse rahaa vaan

         pyydän tilaa inhimillisille teoille

         ymmärrystä meille kaikille.

                

         ohikulkijoiden jäiset ilmeet kovettuivat

         niihin tuli railoja

         joista purskahti ylimielisyyden

         pisaroita.

         emme välitä muista.

         vain kimallus ja kiire

         ovat ystäviämme.

               

         narsissit jäivät astioihin

         pajunoksat kadunojaan

         eikä kerjäläinen saanut

         ymmärrystä tänäkään vuonna.

         kuka tietää oliko tämä

         viimeinen kerta kun

         hän saapui mukanaan lämpö ja armo.

 

              runo;  matti j.miettinen

             ikoni;  monica ordén