mikä ihana aamu herätä sateen hiljaiseen ropinaan. kyllä
sitä onkin kaivattu, kun luonto kärsii pahasti kuivuudesta.
oikeastaan kuuluisi sanoa, että olen laiskotellut koko kesän
vaan enpä sanokaan. mitään suurempaa on ollut mahdoton
saada aikaiseksi tällä helteellä. uskon lujasti, että teilläkin
on ollut samaa pulmaa?
ei ole inspiraatio pahemmin lennellyt. eilen kuitenkin
puhalsivat vilvoittavat tuulet ja sekö innosti jo kortin
tekoon. niin siitä sitten syntyi pari aika samansorttista
pinkkiä korttia.
taivaalla pitäisi aamuyöstä näkyä niin elosalamia kuin myös
tähdenlentoja, mutta mitään ei näkynyt, sillä taivas oli aivan
pilvessä. sen verta oli pimeää, että elosalamat olisivat olleet
upeaa katseltavaa. ei auta muu kuin jatkaa tiirailua ja ennen
kaikkea toivoa....