poikamaista...

voi, miten kaunis ääni tuo sateen ääni voikin olla;) sitä
kuuntelee ihan ilokseen ja on onnellinen luonnon vuoksi.
kaikki oli jo niin rutikuivaa, että melkein itketti, kun
katsoi puita, pensaita ja ruskeaksi palanutta ruohoa.
koivutkin onnettomat jo tiputtavat keltaisia lehtiä. on
ihan kuin olisi syksy vaikka kesä ei ole vielä lähelläkään
loppuansa.

nyt on niin hyvä, kun vettä putoaa silleen sopivalla
vauhdilla ja se kerkiää hyvn imeytymään maahan. pian
kaikki alkaa taas vihertää kauniisti ja voidaan hyvillä
mielin odottaa aurinkoista viikonloppua niin kuin ovat
luvanneet.

olen myös hyvinkin tyytyväinen, etten enää joutunut ihan
paniikkiin, kun tuli tarvetta parille poikamaiselle kortille.
saapa nähdä meneekö tuo seriffin tähti perille isommalle
pojalle? se syntyi kyllä ihan vahingossa, kun lisäsin nuo
timangint tähden kulmiin.

onni on ainakin automiehiä. näinköhän hän tunnistaa tuon
vanhan de soto malliston kärryn? niitä kun ei taida enää
nähdä suuremmin teillä liikkuvan...