omenapuut
jo vuosia sitten istutetut
antoivat vähäisen sadon
ensimmäisenä kautena.
mutta pian kaikki olisi paremmin.
tarhuri ei peitellyt iloaan
kova työ ja yritys
tulisi vihdoin palkittua.
onnistumisen suuri ilo
lämmitti.
itselleni toivoin samaa
kuoppaisen elämäni vielä sykkiessä.
haluan vielä ihailla lukuisia värejä
ja nauttia kiehtovista tuoksuista
taukoamatta.
veisin suuresta halusta
rakkaani mielikuvituksen tarhaan
missä hyvyys alati elää.
muutaman askeleen
päässä arkipäivästä.
- matti j.miettinen -
Hienoa luettavaa. Kaunis kuva.
VastaaPoistaKaunis runo, olen käynnyt lukemassa tän nyt pari kertaa täällä :)
VastaaPoistaHyvä runo. Onnistumiset aina ilahduttaa oli ne sitten toisten tai omia:)
VastaaPoistaPidän tästä runosta.
VastaaPoista