iso kiitos...

kiitos teille kaikille ihanaisille, jotka olette
ottaneet  osaa pulmaani - jaettu tuska on paljon
pienempi;) kyllä se elämä tästä taas voittaa ja
saan tosiaan olla onnellinen, kun mitään pahempaa
ei sattunut. toivottavasti nyt viimein opin, ettei
yksikseen kannata kiivetä kovin korkealle.
tohtoriakin vähän naurutti, kun hän totesi, että
kun putoaa  noinkin korkealta, niin siinä  vauhtikin
ehtii jo kiihtymään - kiva juttu;) ei muuta kuin
huumorilla eteen päin...

iloitsen kovasti myös teistä kaikista, jotka olette
liittyneet lukijoikseni;) kyllä kannatti käydä se
tuskien tie tänne bloggerin puolelle vaikka en
siinä selvinnytkään ihan omin avuin...

mitään uutta ei nyt sattuneesta syystä ole syntynyt,
mutta laitoin keijun raameihin. pakko myöntää,
että kyllä kauniit raamit ovat kova sana niin korteis-
sa kuin tauluissakin...

VOIKAA KAIKKI OIKEIN HYVIN JA
NAUTTIKAA SYKSYN  UPEISTA ILMOISTA !