sunnuntai 30. syyskuuta 2012

omenapuut...pieni runohetki


            omenapuut
            jo vuosia sitten istutetut
            antoivat vähäisen sadon
            ensimmäisenä kautena.
            mutta pian kaikki olisi paremmin.
 
            tarhuri ei peitellyt iloaan
            kova työ ja yritys
            tulisi vihdoin palkittua.
            onnistumisen suuri ilo
            lämmitti.
 
            itselleni toivoin samaa
            kuoppaisen elämäni vielä sykkiessä.
            haluan vielä ihailla lukuisia värejä
            ja nauttia kiehtovista tuoksuista
            taukoamatta.
 
            veisin suuresta halusta
            rakkaani mielikuvituksen tarhaan
            missä hyvyys alati elää.
            muutaman askeleen
            päässä arkipäivästä.
 
                   - matti j.miettinen -

4 kommenttia:

  1. Hienoa luettavaa. Kaunis kuva.

    VastaaPoista
  2. Kaunis runo, olen käynnyt lukemassa tän nyt pari kertaa täällä :)

    VastaaPoista
  3. Hyvä runo. Onnistumiset aina ilahduttaa oli ne sitten toisten tai omia:)

    VastaaPoista

ILAHDUN KOMMENTISTASI - KIITOS;)