tänään se osuikin kahden niin erilaisen kortin tekoa.
sitä se elämä on, siihen mahtuu paljon iloa, mutta
myös syvää surua...
pitkästä aikaa sain jotain kuitenkin aikaiseksi ja
surukseni huomasin, että olen kadottanut yhden
lukijanikin. enpä yhtään ihmettele, sillä eihän tässä
plokissa suuremmin ole ollut paljon luettavaakaan.
kiva oli kuitenkin kaikessa rauhassa tehdä kortteja.
ylin onkin ihan tavanomainen, mutta tuon surukortin
kanssa sain pähkäillä aika kauan ennen kuin se
valmistui. kumman vänkkyrä tuosta kuvasta tuli
vaan onneksi kortti on livenä sentään suora.
ihanasti tuulee, eikä ole enää niin kamalan kuuma.
eihän sitä nyt pitäisi valittaa vaan liika on aina liikaa
on se sitten mitä herkkua tahansa - vai miten on?
LEMPEITÄ TUULIA TEILLE KAIKILLE!